Kaikkia toko-liikkeitä voi opettaa monin eri tavoin. Lyhyessä artikkelissa ei ole mahdollista täysin kattavasti käydä jokaisen liikkeen kymmentä eri vaihtoehtoista tapaa opettaa joku liike. Käymme siis läpi joitain tapoja liikkeidenopettamiseen, joita voi kokeilla oman koiran kanssa. Oppiminen vie aikaa ja kiirehtiminen ei kannata, vaan ensin tehdään perusteet rauhassa valmiiksi. Mieti ennen koulutusta, onko kyseessä “kaasu”-liike, vai “jarru”-liike ja miten palkkaat koiraa. Eli esimerkiksi paikallamakuuta kannattaa harvoin palkita leikillä, vaan ennemminkin nameilla ja silityksillä, jotta koiralle jää liikkeestä rauhallinen mielikuva. Luoksetuloa taas voi palkita sekä leluilla, että nameilla ja ilmapiiri voi olla hyvinkin riehakas. Tällä kertaa käymme läpi luoksetuloa ja seuraamisen alkeita.
Katsekontakti ja käskysanat
Sanotaan, että koiran ajatukset ovat siellä missä sen katse… Näin ollen on luontevaa opettaa koira katsomaan ohjaajaa silmiin silloin kun tehdään yhdessä asioita. Katsekontaktin opettaminen voidaan aloittaa jossain rauhallisessa paikassa ja jäädään odottamaan sitä pientä hetkeä kun koira katsoo ohjaajaa silmiin. Tästä palkataan ja kehutaan heti. Vähitellen koira ymmärtää mistä palkka tuli ja tarjoaa katsetta namin toivossa. Alkuun nameja ei säästellä, vaan muistetaan riittävän tiheä palkkaus! Pikkuhiljaa aikaa pidennetään, ennen kuin koira saa namin. Voidaan lisätä häiriötäkin (ohjaaja voi vaikkapa heilutella käsiään) ja jos koira silti malttaa pitää katseen ohjaajan silmissä, se saa palkan. Tätä voi harjoitella sisällä ja ulkona, metsässä ja liikennevaloissa jne.
Käskysanojen valinta kannattaa miettiä ennen kuin alkaa kouluttaa varsinaisia liikkeitä. Olisi hyvä, jos sanat eivät muistuttaisi liikaa toisiaan, jolloin koiran on helpompi erottaa ne toisistaan myös matkan päästä. Esimerkiksi “istu” ja “piste” (merkki) kuulostavat helposti varsin samanlaisilta. Kovin pitkät käskysanat voivat tehdä myös itse liikkeen suorittamisesta hitaita, joten lyhyet “stop, maa, sivu” voivat olla käyttökelpoisia. Myös painotukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Äänen sävy ja “korkeus” voivat joko innostaa tai rauhoittaa koiraa. Vartalon sanaton viestintä on usein koiralle helpompaa huomioida kuin sanalliset käskyt, minkä vuoksi omaan liikkumiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Tahattomat liikkeet voivat olla koiralle merkki suorittaa joku liike, eikä ohjaajan käyttämä sana. Kun liike jää pois, koira ei ymmärrä mitä siltä pyydetään. Opeta koiralle liikkeet rauhassa ja yleistä ne sen jälkeen toimimaan eri paikoissa, eri alustoilla, erilaisessa häiriössä ja kiinnitä huomiota myös toiminnon kestoon eli aikaan, jonka koira liikettä suorittaa.
Luoksetulo
Monet sanovat, että varma luoksetulo on koiran halvin henkivakuutus, joten sitä kannattaa harjoitella koiran syntymästä asti. Tämä on varmasti totta! Jo kasvattajan luona kuultu ruokahetkiä edeltävä kutsu “tule” kantaa hyvää hedelmää tulevaisuuden luoksetuloharjoituksiin. Luoksetuloa kannattaa vahvistaa läpi koiran elämän, jotta koiralla on aina suuri into tulla ohjaajansa luo, tilanteessa kuin tilanteessa. Pitää myös paikkaansa, että aina kun koira tulee luokse (vaikka olisi juuri pyörinyt lantakasassa tai linnun raadossa…) se pitää ottaa vastaan iloisesti! Koira ei osaa yhdistää hetkeä aiemmin tapahtunutta ei-toivottua-tekoaan ohjaajan ärinään, vaan se yhdistää torut siihen, mitä on juuri sillä hetkellä tekemässä, eli on tulossa ohjaajan luo. Näin ollen kannattaa vahvistaa luoksetulon mielikuvaa aina iloisena juttuna!
Tokoliikkeenä luoksetulo rakentuu odottamisesta (ohjaaja siirtyy kauemmas koirasta), nopeasta liikkeellelähdöstä ja vauhdista ohjaajan luo sekä perusasennoista liikkeen alussa ja lopussa. Koira voi tulla suoraan ohjaajan sivulle, tai ensin eteen. Kun siirrytään eteenpäin koeluokissa, luoksetuloon liitetään myös pysähdyksiä matkan varrella. Ensin seisominen ja ylemmissä luokissa myös maahanmeno. Luoksetulosta kannattaa tehdä hauska leikki ohjaajan ja koiran kesken. “Luoksetulohippaa” voi pelata pennusta vaariin asti ja samalla vahvistaa koiran kiinnostusta ohjaajaa kohtaan sekä kannustaa koiraa aktiivisuuteen. Yksinkertaisimmillaan ohjaaja peruuttaa muutaman askeleen koirasta pois ja kutsuu mukaan leikkiin. Kun koira tulee luo, se saa namin. Vähitellen vauhtia kasvatetaan ja juoksennellaan eri suuntiin ja kun koira tulee mukana, sitä palkataan ja kehutaan. Tästä hipasta on hyvä rakentaa paitsi luoksetuloa, myös seuraamista.
Alkuun, kun koira ei vielä osaa odottaa paikallaan, voi avustaja pitää kiinni koirasta ja vasta ohjaajan kutsusta laskea irti, jotta koira kerää vähän painetta ja säntää sitten tukka suorana ohjaajan luo. Matkaa kannattaa ottaa ihan reilusti, jotta koira ehtii kiihdyttää kunnolliseen laukkaan. Loppuasennoista ei myöskään alussa oteta mitään paineita, vaan koiraa kehutaan jo vauhdissa ja se palkitaan namilla/lelulla ohjaan taakse. Palkkauskohta voi vaihdella ensimmäisestä laukka-askeleesta aina ohjaajan läheisyyteen asti, jotta koira ei opi odottamaan palkkaa aina matkan varrella. Tärkeintä on saada koiraan into tulla ohjaajan luo “täysiä” ja säilyttää yllätyksellisyys palkkauksessa. Vauhtia kannattaa palkita myös jo “valmiin” koiran kanssa, jotta koira tulisi aina reippaassa laukassa suoraan ohjaajansa luo.
Luoksetuloja kannattaa harjoitella kaikista asennoista (maa, istu, seiso), jotta ylemmissäkin luokissa koiran on helppo lähteä matkaan. Loppuasentoa harjoitellaan erikseen, ensin rauhallisesta vauhdista ja lyhyeltä matkalta (koiralle toki opetetaan ensin sivulletulon tekniikka namin avulla). Vasta kun koira osaa tulla varmasti oikeaan paikkaan, aletaan matkaa pidentää, jolloin vauhtikin yleensä kasvaa. Odottamisen opettaminen tehdään pikkuhiljaa, jotta koira malttaa jäädä hetkeksi rauhassa paikalleen. Ensin alkuun ohjaaja pysyy koiran vierellä, sitten edessä ja palkkaa koiraa rauhallisesta istumisesta/makuusta/seisomisesta. Sitten ohjaaja voi ottaa yhden askeleen taaksepäin ja tulla heti takaisin palkitsemaan koiraa. Vähitellen pidennetään aikaa, joka ollaan koirasta kauempana. Matkaa pidennetään vasta, kun aikaa on harjoiteltu paljon, jotta koiralla on turvallinen ja rento olo ohjaajan poistuessa kauemmas. Odottamista kannattaa vahvistaa myös osaavamman koiran kanssa, jotta kokeissakaan ei tule turhia varaslähtöjä.
Luoksetulon pysäytyksiä voidaan harjoitella useammallakin tavalla. Ensin koiralle kuitenkin opetetaan läheltä ja hitaassa vauhdissa pysäytyksiin käytettävät käskysanat (esim. seis ja maahan). Koiran on siis osattava käskyt ennen kuin niitä voi suoraan liittää luoksetuloon ja kovaan vauhtiin! Varsinaisia pysäytysharjoituksia voidaan tehdä esim. takapalkan avulla (eli koiran selän taakse jätetään lelu tai namikuppi ja kun koira tekee pyydetyn tehtävän, se vapautetaan hakemaan palkka). Tämän metodin ajatuksena on, että koiralle jää mielikuva taaksepäin, jolloin se malttaa jäädä paikalleen kun tietää pääsevänsä taaksepäin hakemaan palkan. Joskus takapalkka “syö” vauhtia liikaa pois, jolloin koira ei enää liikahdakaan lähtökuopistaan. Tällaisen koiran kanssa kannattaa ehkä harjoitella pysäytyksiä lelun/ison namin kanssa siten, että kutsuu koiraa luo ja kun se tulee kohti ohjaajaa, heittää palkan koiran taakse, kuitenkin niin läheltä, että koira huomaa että jotain lentää ja lähtee sen perään. Eli ensin koira opetetaan vain reagoimaan nopeasti lentävään palkkaan ja samanaikaiseen käskysanaan. Monien, monien ja monien toistojen jälkeen voi tehdä pelkän käsiliikkeen/käskysanan ja kun koira pysähtyy, heittää palkan sille. (Koira yleensä oppii reagoimaan käden liikettä seuraavaan namin/lelun lentoon ja pysähtyy automaattisesti odottamaan että jotain lentää). Tästä edetään siihen, että käskysanan kuultuaan tai käsimerkin nähtyään koira pysähtyy ja odottaa hetken ja sitten vasta saa joko uuden luoksetulokäskyn tai palkan. Jos koira on kovin pehmeä, ja tiukka pysäytyskäsky tuntuu liimaavan sen tassut pysyvästi maahan kiinni, voi koiran palkata myös heittämällä palkan ohjaajan taakse (eli vahvistetaan luoksetuloa). Tässä täytyy kuitenkin tasapainoilla vauhdin ja toisaalta pysäytyksen maltin kanssa, ettei koira ala tekemään hiipiviä pysähdyksiä tai jopa vain tiputtamaan vauhdin raviin ja jatka matkaa.
Usein käy niin, että kun aletaan harjoitella pysäytyksiä, koiran vauhti hiukan hiipuu kun se odottaa pysäytystä eli ennakoi. Välttämättä tästä ei ole alkuun haittaa, mutta melko pian kannattaa kuitenkin huomioida myös vauhdin osuus luoksetuloliikkeessä, koska tarkoitus on tehdä koko luoksetulo ja myös pysäytykset reippaasta laukasta (huomaa kuitenkin, että jos koira tulee niin paljon kuin jaloista lähtee, ei ole enää minkään fysiikan lain mukaan edes mahdollista pysähtyä kuin seinään!) Läpijuoksuja eli pelkästä vauhdista palkkaamisia kannattaa tehdä jatkuvasti, jotta koiran into nopeaan luoksetuloon säilyy, eikä se ala ennakoimaan.
Perusasento ja seuraamisen alkeet
Arkielämää helpottaa kovasti, jos koira osaa kulkea kauniisti hihnassa. Tämä rauhallinen yhdessä kulkeminen on kuitenkin “temppuna” eri, kuin kokeissa käytettävä seuraaminen. Näin ollen koiralle kannattaa opettaa kaksi erilaista yhdessä kulkemisen tapaa. Toinen on vapaampaa, kriteerinä lähinnä se, että kuljetaan samaan suuntaan ohjaajan kanssa ja samaa vauhtia. Hihna pysyy löysällä ja ohjaaja määrää sekä suunnan että vauhdin. Käskysana voi olla vaikka “mennään” tms. Varsinainen toko-seuraaminen on sitten erikseen ja siihen on myös oma käskynsä.
Tokokokeissa kaikissa luokissa tehdään seuraamista liikkeenä, sekä joidenkin muiden liikkeiden yhteydessä (jättöliikkeet, ruutu). Tavoitteena on, että koira seuraa ohjaajaansa halukkaasti, pitäen katsekontaktin ja ryhdin yllä. Koiran oikea lapa on ohjaajan vasemman jalan kanssa samalla linjalla sivusta katsottuna (eli koira kulkee aina ohjaajan vasemmalla puolella). Koiran tulee liikkua runko suorana siten, että saman puolen jalat kulkevat samaa linjaa pitkin ja koira ei ns. poikita. Kokeissa liikutaan luokasta riippuen normaalissa ja hitaassa käynnissä sekä juosten. Erikoisvoittajaluokassa tehdään käännöksiä oikealle ja vasemmalle, sekä täyskäännöksiä kaikissa nopeuksissa. Lisäksi suoritetaan askelsiirtymisiä oikealle, vasemmalle, taakse ja eteen, sekä paikallakäännöksiä eri suuntiin.
Seuraaminen (ja kaikki tokoliikkeet!) alkaa ja päättyy perusasennosta. On tärkeää, että koiralla on helppo ja luottavainen olo ohjaajansa vierellä. On siis syytä olla tarkkana, että opettaa perusasennon heti alkuunsa oikein koiralle! Eli koiran ja ohjaajan rintamasuunta on suora, koiran etutassut ja ohjaajan varpaat samalla linjalla. Koira katsoo ohjaajaa silmiin kuin kysyen mitä kivaa seuraavaksi saan tehdä…? Haastetta ja hiottavaa riittää loppuelämän ajaksi, joten eiku hommiin!
Perusasennon opettaminen aloitetaan yleensä houkuttelemalla koira namin avulla oikeaan paikkaan ohjaajan viereen. Namia (ja siihen lukkiutunutta koiraa) liikutetaan ohjaajan taakse vasemmalla kädellä. Samalla vasen jalka siirtyy hiukan taaksepäin, jotta koira saadaan riittävän kauas ohjaajan taakse. Tämä sen vuoksi, että näin koira saadaan tuotua namin avulla suoraan ja suorana ohjaajan viereen istumaan, jossa se palkitaan (kun koira on ohjaajan vierellä, namikättä nostetaan hiukan ylöspäin, jolloin koira yleensä istuu). Vähitellen jalan liikettä pienennetään ja se jää pois. Samoin houkutteleva käsiliike ensin pienenee ja sitten jää vähitellen pois. Käskysana voidaan liittää tehtävään, kun koira on oikealla paikalla ja sillä on jo vähän aavistusta siitä mitä siltä pyydetään. Toinen tapa opettaa perusasento, on houkutella koira sivulle “selän takaa”. Ensin leikitään koiran kanssa ja kiinnitetään sen huomio ohjaajaan. Hetken päästä käännetään koiralle selkä ja kun koira tulee ihmettelemään, mihin ohjaaja katosi, palkataan se vasemman jalan viereen. Sama uudestaan, kunnes koira tulee tarjoamaan itseään ohjaajan vasemmalle puolelle automaattisesti. Namikädellä voidaan auttaa koira istumaan sivulle ja suoraan. Tässä on ideana se, että koira itse olisi aktiivinen ohjaajaan päin.
Kun koira ymmärtää perusasennon idean, voidaan koiran viereltä astua askel viistoon ja pyytää koira uudestaan sivulle. Tehtävää voi vaikeuttaa kääntymällä eri suuntiin, niin että koira joutuu myös kiertämään melkein ohjaajan ympäri päästäkseen hänen sivulleen. Myös ylempien luokkien askelkäännöksiä voi harjoitella kutakuinkin heti kun koira ymmärtää perusasennon. Suorista perusasennoista palkataan, vinot jätetään huomiotta ja tehdään liike uudestaan, tarvittaessa autetaan koiraa.
Seuraaminen jatkuu kuitenkin loogisesti perusasennosta, jolloin seuraamisen alkeita voidaan opetella myös paikallaan… Ollaan siis perusasennossa ja pidetään yllä katsekontaktia. Ylempien luokkien seuraamiskaavio voi kestää 2-3 minuuttia, joten osaavan koiran pitäisi pystyä olemaan tarkkaavaisena ohjaajan vieressä tämä aika. Muista kuitenkin, että kestoa ei harjoitella innon kustannuksella, eli pennulta ei voi vaatia pitkien aikojen keskittymistä, vaan aika rakennetaan vähitellen. Tarkoitus ei ole tehdä paikallaistumisen maailmanennätystä!
Seuraamisessa koiran oikea lapa ja ohjaajan vasen jalka kulkevat siis rinta rinnan. Koiran tulee muuttaa omaa vauhtia ja suuntaa ohjaajan mukana. Seuraamista voidaan harjoitella useilla eri tavoilla ja aina kannattaa miettiä ensin MITÄ seuraamisen osaa haluaa harjoitella. Alkuopetuksessa voidaan namien avulla tehdä hieman pidempääkin pätkää, jos halutaan harjoitella erityisesti koiran ryhtiä ja asentoa ohjaajan vierellä. Täytyy kuitenkin muistaa palkita koiraa usein, eikä vain vedättää yhden namin perässä metritolkulla! Myös ensimmäisen askeleen palkitseminen on tärkeää, jotta koiralle saadaan aikaan into lähteä ohjaajan mukaan. Aina ei kannata aloittaa ja päättää harjoitusta perusasentoon, vaan koiran voi “poimia” vain mukaan suoraan seuraamiseen ja myös vapauttaa koiran suoraan seuraamisesta. Mieti siis, harjoitteletko tällä kertaa perusasentoa, liikkeellelähtöä, asentoa, loppuperusasentoa…
Käännöksiä harjoitellaan vähitellen kulmaa “tiukentaen” ja pidetään huoli että koira ehtii reagoida suunnanmuutokseen eli että sillä on mahdollisuus suorittaa tehtävä oikein. Täyskäännöksessä voi seuraamisen tiiviyttä ylläpitää esimerkiksi namin tai lelun avulla ja heti käännöksestä ulostullessa koira saa palkan. Koiraa kannattaa leikittää monin eri tavoin myös seuraamisliikkeen kanssa. Askeleita sivulle tai taaksepäin voi harjoitella jo pennunkin kanssa, kunhan muistaa auttaa koiraa. Peruutuksen opettaminen kannattaa aloittaa seinän vieressä, jotta koira oppii heti peruuttamaan suoraan taaksepäin, eikä poikita. Koiraa voi myös seuruuttaa erilaisia pieniä ympyröitä, jolloin sen takapään hallinta paranee ja erilaisten käännösten suorittaminen helpottuu huomattavasti. Ohjaajan tulisi säilyttää normaali kävelyvauhti ja -tyyli. Koiraa päin ei kannata kumarrella (paitsi pientä koiraa palkatessa joutuu toki niiaamaan palkkaushetkellä), ettei suotta painosta ylävartalolla koiraa eikä toisaalta myöskään opeta koiralle, että seuraaminen tarkoittaa sitä, että ohjaaja on kiertyneenä koiran ylle ja kävelee hidastellen eteenpäin. Säilytetään siis ryhti ja reipas vauhti, jossa koiran on helppo seurata mukana. Jokaisella koiralla on oma rytminsä, johon ohjaajan on mukauduttava (itseään on helpompi muokata kuin koiraa!), mutta hiippailu ei varmasti kannata.
Myös seuruuharjoituksista kannattaa tehdä koiralle hauska leikki, jossa palkkaushetki voi olla mikä vain ja koko treeni on pelkkää hauskaa yhdessäoloa!
Leikkimisiin!
Mika ja Krista
