Meiltä pyydettiin juttua tokoliikkeiden opettamisesta. Mitä enemmän pohdimme aihetta, sitä vakuuttuneemmiksi tulimme siitä, että ennen tokoliikkeiden opettamista tulee koiran ja ohjaajan yhteiselämän olla tasapainoista ja sujuvaa. Vaikka erilaiset oppimisteoriat ja koulutustekniikat ovat kenen tahansa opeteltavissa, on jokaisen koiran kouluttaminen kuitenkin jossain määrin erilaista kuin toisen. Kunkin koiran oma persoonallisuus, oppimishistoria ja rotuominaisuudetkin vaikuttavat siihen, miten koulutuksessa kannattaa edetä. Mikään kirja tai artikkeli ei pysty vastaamaan kaikkiin kysymyksiin ja eteentuleviin ongelmiin, eikä tässäkään kirjoituksessa siitä haaveilla. Tarkoitus on antaa ajateltavaa meille kaikille koirankoulutuksesta innostuneille, herättää keskustelua ja syventää ajatuksia asian tiimoilta.
Työehtosopimus kuntoon eli pohjatyön tärkeys
Jotta koiran kanssa ylipäätään päästään tekemään tokon “temppuja”, on perushallinnan oltava kunnossa. Koiran on oltava kiinnostunut omistajastaan ja innostunut tekemään asioita hänen kanssaan. Miten tähän päästään? Opettele tuntemaan koirasi! Vietä sen kanssa paljon aikaa pennusta saakka ja seuraa miten se suhtautuu ulkopuoliseen maailmaan, erilaisiin ärsykkeisiin ja mistä se palkkaantuu (eli mikä tuottaa sille iloa ja mielihyvää). Kokekaa yhdessä asioita ja elämää ylipäätään. Vahvista mahdollisia heikkoja kohtia ja ylläpidä hyvin sujuvia asioita. Jos siis koirasi on hiukan varautunut vieraita koiria kohtaan, anna sille mahdollisuuksia tavata muita, varmasti turvallisia koiria. Ole tukena, mutta anna koiran kokea maailmaa myös itse. Kaiken tämän tutustumisen (joka jatkuu koko koiran elämän ajan!) tarkoitus on luoda hyvä pohja molemminpuoliselle luottamukselle ja kunnioitukselle.
Rakasta koiraasi, mutta kouluta ja ylläpidä silti rajat ja säännöt, joita tulee noudattaa. Opeta koirallesi johdonmukaisesti mitä se saa tehdä ja mitä ei. Käytä positiivista vahvistamista eli palkitse oikeasta käytöksestä. Jos koira tekee jotain ei-toivottua, keskeytä toiminta lempeästi ja ohjaa koiraa sallittuun tekemiseen. Opeta, että sinuun voi aina luottaa ja olet aina sen luottamuksen arvoinen.
Kaasuta ja jarruta!
Leiki koirasi kanssa! Laita itsesi peliin, hulluttele ja riehu. Pidä toki kuitenkin huolta, että naapurusto ei säikähdä ja kutsu poliisia paikalle, mutta muuten kaikki on sallittua. Ota myös huomioon koirasi luonne, ennen kuin säntäät suinpäin sen luokse patukoin ja palloin varustettuna. Kaikki koirat eivät innostu taisteluleikeistä ja saatat pian huomata olevasi yksin pitämässä meteliä, kun koirasi on jo vartti sitten paennut naapurin rappusten alle piiloon… Vaikka koirasi ei heti ymmärtäisi edes rauhallisemman leikin päälle, sille voi kuitenkin opettaa pikkuhiljaa yhdessä leikkimisen saloja. Taisteluleikkiä voi opetella ensin vaikkapa vanhan sukan kanssa ja vasta vähitellen siirtyä palloon tai patukkaan. Tai jos koirasi ei kerta kaikkiaan innostu ninja-leikeistäsi, niin etsi joku sellainen tapa peuhata, joka on teille molemmille luonteva ja hauska. Tärkeintä on iloinen yhdessäolo.
Nyt kun olemme tehneet rauhallisista koirista sekopäisiä leikittämällä ne henkihieveriin, onkin aika päästä seuraavan ja varsin tärkeän asian kimppuun. Opetetaan koiralle rauhoittumista ja itsehillintää. Kun koira pystyy keskittymään omistajaansa, eikä kiinnitä huomiotaan ympäristöön, voidaan vähitellen aloittaa varsinainen toko-temppujen opetteleminen. Jotta koira voi oppia ja ottaa vastaan uusia asioita, sen täytyy olla rauhallisessa mielentilassa, ilman stressiä. Rauhoittumisen opettaminen aloitetaan hyvin lenkitetyn/leikitetyn koiran kanssa ja mahdollisimman häiriöttömässä ja tutussa ympäristössä. Vähitellen rauhoittumista aletaan harjoitella myös vaikeammissa paikoissa, kuten kadulla, kaupan edessä, treenikentän laidalla ja kisapaikoilla. Samalla koiraa myös totutetaan erilaisiin ympäristöihin ja annetaan sen rauhassa oppia “olemisen sietämätön keveys”. Vasta kun koira osaa rauhoittua eri paikoissa, sen kanssa on mukava liikkua joka puolella. Lisäksi mahdollinen tuleva koulutus ja kilpaileminen tokokentillä helpottuu, kun koira ei turhia stressaa ympäristön tapahtumissa.
Suunnittele koulutushetket etukäteen
Kun koira on rauhallisessa mielentilassa ja pystyy keskittymään uusien asioiden opetteluun, voidaan aloittaa varsinainen tokokoulutus. Mieti mitkä ovat omat tavoitteesi tokossa ja laadi suunnitelmat sen mukaan. Jos tähtäät ylempiin luokkiin ja jopa tottelevaisuusvalion titteliin, toko-liikkeiden opettaminen kannattaa aloittaa heti erikoisvoittajaluokka mielessä, eli ottaa nopeasti mukaan myös ylempien luokkien liikkeitä. Muista kuitenkin, että kaikkien ei tarvitse tavoitella kilpailu-uraa, saati valion titteliä, voidakseen harjoitella tokon liikkeitä. Niistä on varmasti hyötyä myös muussa elämässä ja ainakin saatte siitä mukavan harrastuksen yhdessä koirasi kanssa. Riippumatta siitä, kuinka pitkälle tokossa tähtäät, lienevät perusasento, katsekontakti ja luoksetulo ne “temput”, jotka ovat alkuvaiheessa tärkeimpien joukossa. Koiran ohjaajalla tulisi olla mielessään valmis kuva siitä, millaiselta kukin tokoliike valmiina näyttää ja miten siihen tähdätään. Jokainen liike palastellaan mahdollisimman pieniin osiin, joita opetetaan koiralle ja sitten yhdistetään niistä kokonaisuuksia kohti valmista liikettä. Koulutussuunnitelmia tulee olla lyhyelle ja pitkälle aikavälille kokonaisuutta silmällä pitäen, mutta myös jokaiselle liikkeelle omansa.
Yksittäisen harjoituskerran pituus voi olla vaikka vain pari-kolme minuuttia ja näitä muutaman minuutin satseja voi päivän aikana olla vaikka kymmenen. Tärkeintä on, että koiralla (ja ohjaajalla!) on hyvä fiilis koko treenin ajan. Älä siis treenaa jos olet huonolla tuulella tai muuten ajatukset muualla, koira kyllä huomaa mielialasi ja treenistä tuskin tulee onnistunutta… Tutut aloitusrutiinit ovat hyvä keino tarkistaa mikä koiran fiilis on. Jokaisella ohjaajalla on oma tapansa aloittaa treeni koiransa kanssa. Joku ottaa koiran sivulle keskittymään, joku jättää hetkeksi paikallamakuuseen, joku aloittaa leikkimällä..tapoja on yhtä monta kuin ohjaajaakin. Kannattaa kuitenkin vähintäänkin testata, että koira on innokkaana tekemässä treeniä kanssasi. Jos heilutat koiran nenän edessä lihapullaa, eikä se vaivaudu edes nuuskaisemaan sitä, lienee turha aloittaa harjoituksia ainakaan namipalkalla. Koiran täytyy olla mukana yhdessätekemisessä, eikä ohjaaja voi millään keinolla innostaa koiraa “väkisin”. Tätä näkee usein koulutuskentillä, kun ohjaaja esimerkiksi harjoittelee luoksetuloa ja kutsuttuaan koiraansa, säntää pallon ja patukan kanssa koiraansa karkuun lisätäkseen koiransa intoa luoksetuloon. Mitä tapahtuu? Jos koira ei säikähdä ohjaajansa äkillistä tunteenpurkausta ja pakene paikalta, se lisää vauhtiaan korkeintaan kohtuulliseen hölkkään ja ottaa kaikessa rauhassa jo väsähtäneen ohjaajansa kiinni ja kiittää kauniisti ei-niin-ansaitusta-lihapullasta… Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö em. tekniikka voisi myös toimia koiran kirittäjänä! Ohjaajan tulee olla itselleen rehellinen ja tunnistaa, onko koiran reaktio oikeasti se, mitä haluttiin.
Palkanmaksun hetki
Edellisestä esimerkistä päästäänkin erääseen erittäin tärkeään asiaan, eli palkkaukseen. Jokainen KOIRA määrittelee itse, mikä on sille palkka. Ohjaaja voi heittää palloa ja riehua patukan kanssa vaikka maailman tappiin asti, mutta väkisin ei koiraa voi pakottaa siitä innostumaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö monet koirat niistä innostuisi! Liian usein vain näkee, kuinka ohjaajalla on hauskempaa kuin koiralla.. Monet vannovat erilaisten spesiaaliherkkujen nimiin koulutuksessa. Yksi käyttää kissanruokaa, toinen hevosenlihaa, kolmas salaista reseptiään. Oli palkka kuitenkin mitä tahansa, sen tulee olla koiran mielestä tavoiteltavaa! Kuuntele siis koiraasi, se kertoo kyllä mikä sille on paras palkka. Eri liikkeissä voi käyttää erilaista palkkausta. Pääsääntöisesti namipalkka rauhoittaa koiraa ja lelut ja leikit “villitsevät”, mutta näin ei ole jokaisen koiran kohdalla. Kuten aiemmasta tekstistä jo huomasit, molempia (jarrua ja kaasua) tarvitaan koulutuksessa! Voit myös palkata koiraa alkuopetusvaiheessa enemmän nameilla ja kun koira jo vähän osaa ja haluat liikkeeseen vauhtia, voit vaihtaa lelupalkkaan (mutta vain jos koira hyväksyy lelun palkkana!). Jo pelkkä tekeminen voi olla koiralle palkka ja siihen tulee myös tähdätä. Älä unohda myöskään itseäsi palkkana, sillä koetilanteessa sinulla ei muuta ole käytössä! Ohjaajan AITO riemu ja hyväksyntä on koiralle tärkeä merkki onnistumisesta. Voit leikkiä koirasi kanssa loistavasti ilman lelujakin, pääasia on, että teillä on yhdessä hauskaa.
Kun olette päässeet koirasi kanssa yhteisymmärrykseen siitä, mitä palkkaa käytätte, kannattaa käyttää hetki jos toinenkin palkkauksen yleisten periaatteiden miettimiseen:
– MISTÄ palkataan? Eli määrittele se kriteeri, minkä tulee täyttyä, jotta koira saa palkan. Esimerkkinä vaikkapa nopea maahanmeno. Määrittele itsellesi, millä nopeudella haluat koirasi menevän maahan ja palkkaa vain onnistuneista suorituksista. Älä anna “hyvä tyttö/poika”-nameja ajatellen, että muuten sen tulee paha mieli.. Se vain sekoittaa koiraa. Johdonmukaisuus on tärkeää, jotta koira oppii mitä siltä toivotaan. Jos koira tekee väärin, sitä ei tarvitse noteerata sen kummemmin. Tee harjoituksesta niin helppo, että koiralla on hyvät mahdollisuudet siitä selviytyä. Palkkaa siis vain oikeasta suorituksesta ja anna koirallekin mahdollisuus käyttää aivojaan!
– MITEN palkataan tuli käytyä läpi jo edellisessä kappaleessa.
– MILLOIN palkataan? Koiran osaamistaso asettaa erilaisia vaatimuksia sille, kuinka usein palkkaa annetaan. Kun koiralle opetetaan uutta asiaa, tulee sen saada palkka mahdollisimman usein (esimerkiksi seuraamisen opettelussa tehdään lyhyitä pätkiä ja paljon namia). Näin luodaan koiralle mielikuva siitä, että kyseinen tehtävä on kannattavaa ja hauskaa. Pikkuhiljaa palkan määrää vähennetään ja opetetaan koiralle pitkäkestoisuutta. Tärkeää on kuitenkin, että palkka tulee juuri sillä hetkellä, kun koira tekee toivottua asiaa. Tämän onnen hetki “merkataan” ensin vaikka naksuttimella tai hyvä-sanalla ja sen jälkeen annetaan varsinainen palkka. Mieti myös, palkkaatko aktiivivaihetta (nopea maahanmeno) vai passiivivaihetta (maassa pysyminen).
– MIHIN palkataan? Seuraamisessa on loogista palkata vasemman jalan viereen, eli siihen kohtaan, missä haluamme koiran olevan sillä hetkellä. Ohjaajasta etäällä suoritettavat liikkeet voidaan palkata monin eri tavoin ja jälleen kerran: kuuntele koiraasi, se kertoo kyllä miten palkkaantuu ja samalla oppii parhaiten. Esimerkiksi ruutu kannattaa palkata ainakin alkuvaiheessa aina ruudussa. Kaukokäskyissä voi etäisyyden kasvaessa kokeilla takapalkkaa (pallo tai namikuppi koiran takana, josta palkan saa hakea luvan saatuaan) yms. Palkkauksessa on muistettava vaihtelevuus ja ennalta-arvaamattomuus. Koira ei koskaan voi tietää millä hetkellä se palkan saa ja se kannustaa sitä yrittämään vielä enemmän.
Vältä virheitä viimeiseen asti!
Koulutuksessa tapahtuu aina virheitä, eikä niitä voi alkaa pelkäämään. Virheitä kannattaa kuitenkin yrittää välttää kaikin mahdollisin tavoin, sillä koira on tapaeläin. Jos se esimerkiksi saa koulutuksen alussa pureskella noutokapulaa sitä luovuttaessaan, siitä tulee äkkiä tapa, joka pahenee vanhetessaan. Pian ollaan tilanteessa, jossa koira palauttaa ohjaajalle kaksi puupalloa ja kasan tulitikkuja ja uuden, oikean tavan opettaminen on varsin työlästä. Tee siis harjoituksista niin helppoja, että koiran on mahdollista ne suorittaa oikein. Pidä myös kiinni kriteeristäsi, eli siitä mistä annat palkkaa. (Sitä saat mitä vahvistat!). Tarkista ennen treeniä, että koira on innolla mukana ja myös oikeassa mielentilassa uuden oppimista varten.
Jos joku liike kuitenkin alkaa mennä pieleen, tunnista se osa-alue, jossa virhe on. Esimerkiksi ruutu: meneekö koira sinne tarpeeksi vauhdikkaasti, meneekö se sinne suoraa linjaa, osaako se pysähtyä käskyn kuullessaan ja myös mennä maahan, osaako se odottaa paikallaan kunnes ohjaaja kutsuu sen luokse jne. Missä näistä kohdista virhe tapahtui ja miksi? Erota virheellinen kohta omaksi harjoitukseksi ja treenaa sitä erikseen kunnes se toimii. Vasta sitten yhdistä se takaisin kokonaisuuteen. Vahvista heikointa osa-aluetta ja ylläpidä myös muita. Korjaa vain yhtä asiaa kerrallaan!!! Vaikka koira jo osaisi valmiin liikkeen, älä tee aina kokonaista liikettä treeneissä. Yllätä koirasi palkkaamalla se kesken liikkeen ja vapauta se tehtävästä. Muista yllätyksellisyys, jotta koirallasi säilyy into tekemiseen. Seuraavassa osassa pääsemme varsinaisten toko-liikkeiden kimppuun, hauskoja treenejä siihen asti!
Teksti: Mika Jalonen ja Krista Karhu
