Kaukokäskyt tulevat TOKO-kokeissa mukaan avoimessa luokassa jossa tehdään siirtymiset maasta istumaan ja istumasta maahan. Voittaja- ja erikoisvoittajaluokissa tehdään lisäksi siirtymisiä maasta ja istumasta seisomaan ja toisinpäin. Kaikki vaihdot tehdään kertaalleen ja koira jätetään aina maahan liikkeen alkaessa. Avoimessa luokassa koiran ja ohjaajan välinen etäisyys on 5 metriä ja kunkin asennon kesto on 5 sekuntia. Voittajaluokassa etäisyys on 10 metriä ja asentojen kesto tuo sama 5 sekuntia. Erikoisvoittajaluokassa matka pitenee 15 metriin ja asentojen kesto on vain 3 sekuntia.
Kaukokäskyissä koira ei saa liikkua eteen, taakse, eikä sivuille eli liikkeen lopussa koiran tulee olla samassa paikassa kuin mihin se jätettiin. Koira voi tehdä kaukokäskyt joko siten, että sen etupää tai takapää pysyy paikallaan kaikissa asennonvaihdoissa. Kolmas vaihtoehto on, että koiran napa pysyy paikallaan läpi suorituksen jolloin etu- ja takapää liikkuvat molemmat.
Kaukokäskyissä on tärkeintä tekniikka, tekniikka ja vielä kerran tekniikka. Asentojen hiominen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, koska niitä saa hioa koko koiran uran ajan… Alkuharjoittelu on usein parasta tehdä esimerkiksi iltaruuan jälkeen, jolloin koiralla on maha täynnä ja ylenpalttinen into poissa. Ohjaaja voi vaikka istua lattialle ja ottaa koiran jalkojen väliin ja houkutella asennon vaihtoja namin avulla. Kaikkia asentoja ei kannata ottaa yhdellä kertaa, vaan keskitytään alkuun johonkin tiettyyn vaihtoon hetken aikaa. Vähitellen asentoja voidaan ottaa mukaan enemmän ja lopulta kaikki liikkeenosat ovat tulleet tutuiksi, vaan harvoin täysin valmiiksi! Tarkoitus ei ole masentaa, vaan luoda uskoa siihen, että kun on kuukausitolkulla hinkannut koiran kanssa läheltä asentojen vaihtoja, niin kyllä ne sieltä vähitellen alkaa löytyä.. Tekniikkaa opetettaessa ohjaajan täytyy olla todella musta-valkoinen ja palkata vain oikeasta suorituksesta. Jos koira tekee väärällä tekniikalla, siitä ei missään nimessä rankaista, mutta siitä ei myöskään palkita. Tarvittaessa koiraa autetaan tekemään liike oikein.
Kaukokäskyissä täytyy kiinnittää huomiota teknisen suorituksen lisäksi myös siihen, että asennot ovat “puhtaita” eli että koira seisoo/istuu/makaa ryhdikkäänä, paino kaikilla neljällä jalalla. Usein näkee koiria, joilla seisomisasento on vajaa, jolloin koiran takaosa jää roikkumaan liian alas. Toisilla koirilla taas on tapana istua vain puolittain, eli ne jättävät etutassut liian kauas eteen. Makuulla ollessaan monet koirat jättävät kyynärpäät irti maasta, mikä on myös virhe.
Tekniikkaa hiotaan läheltä todella pitkään, jotta koiralle syntyy itsevarma tapa tehdä jokainen asento ja asennonvaihto. Ennen kuin otetaan etäisyyttä ollenkaan, otetaan mukaan häiriöitä. Eli esimerkiksi treenikaveri liikkeenohjaajaksi tai tuomariksi, ohikulkevia ihmisiä sekä koiria, leikkiviä lapsia, lentäviä palloja yms. mitä kehän ympärillä voi olla. Tarkoitus on, että koira pystyy häiriöistä huolimatta keskittymään ohjaajaan ja tekemään työtä ulkopuolisista tapahtumista riippumatta. Kokeessa tuomari on usein hyvin lähellä koiraa, jotta hän näkee tekniikan tarkasti ja sen vuoksi koiran täytyy tottua myös tähän häiriöön!
Vasta vähitellen lisätään etäisyyttä koiraan ja samalla pidetään huoli, että tekniikka säilyy eli maltti on valttia tässä(kin) liikkeessä. Välillä harjoituksen kohteena voi olla reaktion nopeus, eli palkitaan koira heti kun se ottaa pyydetyn asennon nopeasti. Välillä voidaan harjoitella kestoa, eli että koira pysyy samassa asennossa vähintään 5 sekuntia, mielellään pidempään. Etäisyyttä kasvatetaan pikkuhiljaa reilusti yli 15 metriin, jotta kokeessa tehtävä tuntuu helpolta, eikä koiralta pyydetä jotain mitä se ei osaa.
Käskysanat eri asennoille voi liittää siinä vaiheessa, kun koira alkaa jo hiukan ymmärtää mistä on kyse ja osaa itse tarjota liikettä pelkän käsivihjeen avulla. Käskysanoina kannattaa ehkä käyttää muita kuin jättöliikkeissä ja luoksetulossa käytettyjä sanoja, koska tekniikka on hieman eri. Eli jos luoksetulon pysäytys on vaikkapa “seiso”, niin kaukoissa voi käyttää esimerkiksi “ylös” tai mikä tahansa mikä istuu omaan suuhun luontevasti. Kaukokäskyissä saa käyttää sanallisten käskyjen lisäksi myös käsimerkkejä ja niitä kannattaa myös miettiä heti alusta saakka tarkkaan. Käsimerkin saa antaa vain toisella kädellä tai molemmilla yhtäaikaa, mutta käsimerkin kesto voi olla korkeintaan yhtä pitkä kuin sanallinen käsky. Käsimerkki ei myöskään tarkoita sitä, että ohjaaja heiluu koko kropasta, vaan ainoastaan käsi saa liikkua. On tärkeää, että käsimerkit eroavat toisistaan selvästi.
Muistathan, että koira katsoo ohjaajaansa hiukan alaviistosta ja ihan lähellä annetut käsimerkit voivat näyttää varsin erilaisilta 15 metrin päähän.
Kaukokäskyissä kannattaa tosiaan ainakin aluksi käyttää melko “tavallisia” nameja palkkana, ettei koiran into nouse liikaa ja sille tulee vastustamaton halu tulla kohti ohjaajaa hakemaan palkkaansa. Liika into voi heikentää tekniikkaa ja sen vuoksi koiran viretilan tulisi olla kaukokäskyissä mieluummin hiukan matala kuin vähänkään liian korkea. Koira palkitaan aina viemällä palkka sille tai heittämällä palkka koiran taakse, ei koskaan eteen, jotta koiran ajatus on aina taaksepäin kaukokäskyjä tehdessä. Joillain koirilla voi kokeilla myös takapalkkaa, jolloin koiran taakse jätetään astia, jossa on namia. Kun koira tekee oikein, se vapautetaan hakemaan nami astiasta. Toisilla koirilla toimii namipurkki tai lelu etutassujen välissä, jolloin koira ei etene himoitsemansa palkkion luota ja se voidaan vapauttaa hyvästä suorituksesta suoraan palkalle. Koiran eteen voi myös laittaa laudan tai jonkin muun esteen, jotta se ei pääse liikkumaan kohti ohjaajaa. Kaikki nämä tekniikat voi ottaa käyttöön vasta kun koira jo osaa teknisesti liikkeet ja ne kaikki on kuitenkin jossain kohtaa häivytettävä pois, koska kokeissa niitä ei ole apuna!
Kaukokäskyjen alku- ja loppumanööverit on myös syytä opettaa koiralle erikseen, ennenkuin ne liitetään yhdeksi kokonaisuudeksi. Eli koiran tulee osata mennä sivulla pyynnöstä maahan ja odottaa paikallaan kun ohjaaja kävelee luokassa määritetyn matkan päähän. Asentojen vaihdon jälkeen ohjaaja palaa takaisin koiran vierelle ja pyytää koiran istumaan sivulle. Odottamiskäsky kannattaa usein olla hieman “kevyempi” kuin pelkkä maahan, jotta koiralle voi kertoa etukäteen mitä ollaan tekemässä (erotuksena paikallamakuusta tai ylempien luokkien luoksetulosta). Käsky voisi olla vaikkapa “kauko”.
Jättöliikkeet
Jättöliikkeitä on kaikissa tokon koeluokissa. Alokas- ja avoimessa luokassa tehdään liikkeestä maahan ja seisomaan, voittajassa liikkeestä istuminen ja erikoisvoittajaluokassa kaikki edellämainitut. Ohjaaja jatkaa matkaa koiran jäädessä pyydettyyn asentoon ja ohjaaja palaa liikkeenohjaajan käskystä joko koiran sivulle (alo) tai ensin taakse ja sitten sivulle (avo, voi sekä evl 1.12.2011 lähtien).
Jättöliikkeiden tulisi olla suoria, napakoita ja nopeita, koira ei saisi ottaa ylimääräisiä askeleita ohjaajan perään. Jos kaukokäskyissä koiran mielentila saisi olla suht rauhallinen, niin jättöliikkeissä vauhtia voi olla reilusti enemmän. Jotta tähän päästään, liikkeiden tekniikka kannattaa opettaa koiralle leikkinä, jossa koira ja ohjaaja ovat vastakkain. Ohjaaja pyytää (ja tarvittaessa auttaa) koiraa peruuttamaan ja samalla sanoo napakasti “seis” (tai mikä tahansa seisomiskäsky). Kun koira pysähtyy -yleensä vähän hölmistyneen näköisenä- se palkataan ja kehutaan. Usein koira hiukan hypähtää seisomaan tällä tavoin opetettuna, mutta se ei haittaa. Tätä toistetaan kunnes koira ymmärtää jo vähän käskysanan merkitystä. Sitten liike voidaan tehdä toisinpäin, eli ohjaaja peruuttaa ja koira tulee perässä. Ohjaaja pysähtyy ja antaa samalla pysäytyskäskyn ja kun koira onnistuu, se palkitaan runsaiden kehujen kera.
Vähitellen ohjaaja voi kääntyä sivuttain koiraan nähden ja tehdä samoja pysäytysharjoituksia kun koira on vierellä. Varsinaista seuraamista ei siis alkuvaiheessa liitetä harjoitukseen ollenkaan! Vasta kun koiralle on selvinnyt käskysanan merkitys, se vähitellen liitetään seuraamiseen.
Jättöliikkeitä harjoitellessa on erityisen hyödyllistä käyttää apuna apuohjaajaa, joka kertoo koiran ohjaajalle tekikö koira pyydetyn liikkeen vai ei. Tämä sen vuoksi, ettei ohjaaja itse joudu joka kerta hieman kääntymään koiraa kohti ja tarkistamaan asentoa. Koira oppii nopeasti odottamaan tätä ylimääräistä vartaloapua ja sen puuttuessa voi myös koiran liike jäädä puolitiehen.
Maahanmenon ja istumisen voi opettaa koiralle samalla tekniikalla, tosin kannattaa miettiä ottaako koiran peruuttamista ainakaan maahanmenon kohdalla ollenkaan, vaan aloittaa suoraan siitä, että ohjaaja peruuttaa ja koira tulee kohti. Tämä sen vuoksi, että koira saa mieluusti hiukan “syöksyä” etuviistoon kohti maata, eikä peruuttaminen siksi välttämättä ole paras tapa tämän opettamiseen.
Maahanmenoa voi auttaa namin avulla ensin alkuun ja vähitellen jättää namin ja houkutuskäden pois. Tärkeää on, että koira reagoi nopeasti ohjaajan pyyntöön ja tekee pyydetyn asennon niin nopeasti kuin pystyy. Kovin herkkä koira ei välttämättä “uskalla” syöksyä kovin lujaa maahan, joten sitä täytyy auttaa ja rohkaista paljon. Istuminen rakennetaan samalla tavoin leikin kautta. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei aloita kaikkia kolmea asentoa yhtä aikaa, vaan tekee ensin vaikka pari viikkoa yhtä asentoa ja opettaa siihen käskysanan. Sen jälkeen panostaa toiseen asentoon pari viikkoa ja vasta myöhemmin voidaan tehdä kaikkia vuorotellen ja sekaisin. Ollaan siis reiluja koiraa kohtaan!
Toinen tapa opettaa jättävät liikkeet on pyytää koira mukaan vierelle (ei kuitenkaan seuraamaan) ja opettaa seisominen namin avulla siten, että vasen käsi siirtyy nopeasti koiran naaman eteen samalla kun käsi aukeaa ja sieltä tulee nami “suoraan koiran suuhun”. Ohjaaja voi myös siirtyä samalla koiran eteen ja näin estää sitä etenemästä. (Tai ohjaaja voi heittää lelun vasemmalla kädellä koiran taakse, jos koira sen kestää eli ei väistä heittokättä liikaa…) Vähitellen ohjaaja voi jäädä koiran vierelle ja myös jatkaa matkaa kun koira jää paikalleen. Myös maahanmeno ja istuminen voidaan opettaa tällä tavoin namin kanssa houkutellen. Käsiavusta täytyy kuitenkin päästä nopeasti eroon, ettei käy niin, että itse käskysanan merkitys jää koiralle epäselväksi, koska sen on helpompi lukea ohjaajan elekieltä.
Kun seuraaminen liitetään tehtävään mukaan, täytyy muistaa vaihdella seuraamismatkan pituutta ennen jättökäskyä, ettei koira ihmettele kokeessa jos seurattava matka onkin muutaman askeleen harjoituksissa tehtyä pidempi. Myös ohjaajan yksinään kulkeman matkan pituutta on hyvä vaihdella. Tärkeää on myös harjoitella sitä, että koira pysyy halutussa asennossa (seisoo tai makaa) kunnes ohjaaja pyytää sivulleistumista, ettei koira ennakoi ja istuudu omin luvin.
Koiralle opetetaan myös liikkeen kestoa samalla tavoin kuin kaukokäskyjenkin yhteydessä. Eli koiran tulee malttaa olla paikallaan pyydetyssä asennossa vaikka ohjaaja etenee siitä poispäin tai tulee vierelle tai kävelee ohi. Myös häiriöt tulee opettaa koiralle tämänkin liikkeen yhteydessä.
